Loppu lekottelulle

..nimittäin kaikenlainen Kalevaan syventyminen, netissä surffailu ja etteisessä makkoilu (koirat) ovat kohta taakse jäänyttä elämää. Pihla-neiti, 6 kk 1 vko, lähti tänään hitaasti mutta varmasti konttamaan. Pois alta risut ja labradorinnoutajat!

No kun on opittu uutta, niin sitähän sitten halutaa ihan jatkuvasti harjotella. Nukkumaan menosta ei meinannu tulla mitään, kun ois ollu niin mahottoman mukavaa möyriä ympäri sänkyä. On muuten tuskastuttavia ne hetket, kun tyttö on lupsauttanu justiinsa silmät kiinni, mutta on kuitenki vielä kevyessä unessa. Eikö sillon toinen, yleensä molemmat, nuista norsuista (=koirat) huomaa, että meempä tuonne makkariin (ripinää, rapinaa), venyttelen (hhhnnnng), rapsutan korvaa (RRaaaps, kyööps) ja lopuksi nuolen takapuolta (sluuurps). Iida yleensä vielä järjestelee kielen suuhun ja Hillasta kuuluu semmonen..no semmonen ääni, kun se pistää pötkölleen. Ei oo kuulkaa kerta eikä kaks, kun on just aatellu, että nyt se tyttö nukahtaa. Risp, raps ja - PIM - silimät auki, ei mua väsytä, voisin vaikka möyriä tässä sängyssä.. Toisaalta joskus tuntuu, että saa vaikka pommin jysäyttää vieressä, niin toinen ei herrää.

Ai niin. Viralliset mitat otettiin maanantaina: 67,5 cm ja 7630 g. Muistaakseni.